Millainen äiti olen -haaste

Kiitos Kaaosta ja kukkamekkoja -blogin Jonnalle tästä haasteesta.
Nyt tulee sitten ihan rehellistä aineistoa muun muassa synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, joka saattaa vähän kirpaista niin itseä kuin muitakin, kun en oo mikään pullantuoksunen äiti. Onneks meidän lapsilla on se pullantuoksuinen isi!
IMG_4129

Minkälainen äiti olet?

Parhaimmillani oon iloinen ja hassutteleva äiti. Huonoimmillani, esimerkiksi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsiessäni, en edes muista millainen äiti olin. Muistan vaan, miten tuijotin ikkunasta pimeyteen, ja yritin olla itkemättä koko aikaa ainakaan lasten nähden. Nyt, kun oon äitiyslomalla eikä suuremmat murheet paina, oon aika tunnollinen ja kiva äiti.

Raskaus on vieny fyysisiä voimia, mutta ne vähät käytän rutiineihin. Pidän paikat natsimaisesti siistinä ja pidän kiinni perusrutiineista, kuten pesuista ja ruoka- ja nukkumaanmenoajoista. Mun vastuulla on – yllättäen – myös lasten vaatehuolto. Mutta jaksan silti jutella ja lukea lapsille, ja järjestää kivoja yllätyksiä. Oon yleensäkin aika tiukka perussäännöistä, varsinkin mitä siisteyteen tulee, koska kestän ite huonosti kaaosta. Mutta toisaalta haluan että lasten elämä on iloista ja huoletonta, ja käytän paljon aikaa siihen että lapsilla olis kivaa tekemistä kotona ja sen ulkopuolella.

IMG_2193

Nolo tunnustus on se, että vaikka tykkään järjestää lastenjuhlia, eväsretkiä ja muuta tekemistä, en tykkää arjessa lukea enkä leikkiä, enkä ulkoilla. Pakotan itteni lukemaan joka päivä lapsille, mutta leikkimisen oon suosiolla jättäny Charlesille. Se jaksaa hassutella ja painia tuntikausia päivässä, onneksi.

Välillä, kun lepään sängyllä, ja kuuntelen noita pikkuapinoita ja yhtä isompaa leikkimässä seinän takaa, sydämen täyttää niin suuri onnellisuus ja kiitollisuus, että alkaa itkettää.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Yllätyksenä tuli se, miten koville mulla ottaa se, etten saa syödä, nukkua ja käydä vessassa sillon kun haluan, ja miten paljon se vaikuttaa mielialaan. Myös hormonitoimintaan liittyvät masennukset on ollu pettymys, jota osasin kyllä toisaalta pelätä jo etukäteen.

Mutta oon pystyny tarjoamaan lapsille ne isot asiat, joita pidin jo ennen lapsia tärkeimpinä omista lähtökohdistani: ehdottoman rakkauden, läheisyyttä, siistin ja turvallisen kodin, rakastavan isän ja sisaruksia ja hyvät suhteet isovanhempiin. Tai enhän mä näitä oo ite pystyny tarjoamaan, mutta oon tehny kaikkeni sen eteen, että mun lapset ne sais.

IMG_6335

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Luulen että mua pidetään natsina : D Ite ajattelen, että johdonmukasuus on tärkeää, enkä siks lepsu helposti säännöistä. Mutta vaadin niin vähän kun mahdollista, ja joustan kyllä jos lapsilla on hyviä perusteluja.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Mun pitäis kehittää itteeni ihmisenä paremmaks monin tavoin, esimerkiks opetella empatiaa ja lempeyttä. Mutta se ei ehkä oo toisintekemistä, koska teen sitä jatkuvasti. Konkreettisesti voisin enemmän halailla ja pitää sylissä, kertoa useammin että rakastan, ja pakottautua leikkimään ja lukemaan. Varsinkin nyt kun on usein niin huono olo tän raskauden takia, sylissä pitäminen ja leikkiminen on jääny tosi vähälle.

IMG_1924

Mitä teet mielestäsi oikein?

Oon puolueeton lasten kanssa, eli kehun ja osoitan rakkautta yhtä paljon, ja ratkaisen riidat reilusti. Uskon myös että johdonmukaisuus on oikee tapa toimia, esimerkiksi jos luovutaan tutista, niin en hae sitä enää roskiksesta itkun tullen. Opetan myös lapset omatoimisuuteen, en kanna kaikkee valmiiks eteen jos lapsi osais itekin. Jos lapsi ei vaikka pääse kiipeämään puusta alas, katotaan yhdessä rauhassa mihin voi aina laittaa käden ja jalan, sen sijaan että nostan suoraan lapsen pois. Hätätilanteet tietysti erikseen!

Puhun myös asioista niiden oikeilla nimillä, meillä ei oo etupyllyä, vauvan siemeniä tai tuttioravia. Tosin pojalla saattaa toisaalta olla sellainen käsitys, että mä pystyn lukemaan ajatuksia..haittaakse?

Vaikka saatan menettää hermot, en oo koskaan turvautunu väkivaltaan tai haukkunu lapsia. Rankimpinakin hetkinä on lapsille ollut samat seuraukset tottelemattomuudesta, eikä mitään yllättäviä ”rangaistuksia”. Jos mulla tai lapsilla on ollu huono päivä, niin aina se on selvitetty puhumalla ja tekemällä sovinto, ja pyydän myös ite lapsilta anteeksi, jos vaikka oon tiuskinu.

Kaikkein tärkeimpänä onnistumisena pidän sitä, että oon ollu valmis uhrautumaan isoissa asioissa lasten puolesta. Esimerkiksi tänne pohjoiseen muutettiin nimenomaan lasten takia, vaikka omat työkuviot siitä aika paljon kärsi.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Oon varovainen. Mun suurin pelko on, että mun lapsille kävis jotain. Annan kyllä kiipeillä, mutta yleensä laitan miehen kiipeilemään perään, ja siltikin sisältä kouristaa, ja oon jatkuvasti valppaustilassa. Jos oon toisessa huoneessa kun lapset syö, kuuntelen mahdollisia tukehtumisääniä automaattisesti, ja kaks kertaa oonkin saanu kurkkua kaivella onnistuneesti. Parvekkeella on lasitukset, pistorasioissa suojat, palohälytin on toimintakunnossa, ja ensiapuohjeita kertaan säännöllisesti.

Sitten toinen asia on se, että varsinkin poika on sellainen ihmeapina, ettei juuri oo loukannu itteensä, vaikka on alle yksivuotiaasta kiipeilly yläkaappeihin. Kaapit on siis edelleen teipattu tai lukittu kiinni, mutta pääasiassa kaappien ja tavaroiden turvallisuutta ajatellen!!

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Mä en koskaan anna periksi huutamiselle. En myöskään nykyään turhaan stressaannu muiden ajatuksista, vaan aika rauhallisesti sanon lapselle, miten asiat on, että mulle ei huudeta, ja tarvittaessa nostan lapsen (pyydän miehen nostamaan lapsen) kärryihin ja yritän kiinnittää huomion muualle. Jos kyseessä on joku pieni juttu, vaikka tikkari, niin rauhottumisen ja neuvottelun jälkeen voin sen ostaakin, kunhan sitä pyydetään nätisti eikä huutaen.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka…

Erittäin huolettomasti. Ennen raskautta meillä ei kyllä näin paljon herkuteltu; pidettiin lähinnä kerran viikossa Makuunimaanantai. Oon aina pitäny tärkeempänä kohtuullisuutta, kun ehdotonta kieltäytymistä. Eli mieluummin yks keksi päivässä kun koko paketti viikonloppuna. Mutta tunnustan suoraan, että tällä hetkellä tilanne on täysin holtiton, vaikka yritänkin syödä suurimman osan herkuista salaa : D

IMG_1395

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

On suhteellisen tarkat rytmit, ainakin jos mä jaksan niitä ylläpitää. Lämpimät ruuat syödään tiettyinä aikoina, klo 12 ja 16, ja 20.30 loppuu lastenohjelmat ja pelaaminen. Nukkumaan sitten päivästä riippuen 21-22. Nukkuma-ajan vaihtelu johtuu siitä, että lapset on joinain päivinä päiväkodissa, jossa nukutaan päiväunet, niin se näkyy sitten iltaväsymyksessä. Ja kotipäivinä nukutaan vähän pidempään. Rytmit auttaa kaikkien mielialan pitämisessa korkeella, kun ei pääse verensokeri liian alas ja väsymys liian suureksi.

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

En mitään? Voiko se olla totta? Yhden äidiltä opitun asian haluan välittää eteenpäin, eli sen, että pienempiä ei saa kiusata, ei eläimiä eikä ihmisiä.

IMG_6332

Ulkoiletteko päivittäin?

Tässä sitten seuraava nolo paljastus. Ei ulkoilla. Ei päivittäin, eikä talvisin ollenkaan. Päiväkotipäivinä lapset tietysti ulkoilee sen pari kertaa, ja mummolassa käydessä, viikoittain. Eli siitä tulee se 3-5 päivää viikossa, mikä kyllä mun omantunnon pitää tyytyväisenä. Mutta talvella mä en käy lasten kanssa ollenkaan ulkona ihan peruskauppareissuja lukuunottamatta. Talvi ja kylmyys on mulle itelle niin äärettömän vastenmielistä. Tänä talvena järjestin miehen viemään poikaa luistelukouluun kerran viikossa, ens talvena on sitten vuorossa hiihtokoulu. Kesällä kyllä saatetaan ulkoilla sitten senkin edestä, kunhan aurinko paistaa ja on lämmintä!

Paljonko lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

Meillä ei katota telkkaria, mutta tietokoneelta kyllä lastenohjelmia. Lapset myös pelaa iPhonella. Meillä ei oo muuta tarkkaa rajaa, kun illalla lopetusaika klo 20.30. Mutta meillä pidetään peli- ja ohjelmataukoja suhteessa niihin käytettyjen aikojen pituuteen, eli liian kauaa ei saa putkeen katsoa tai pelata. Pidän ite pelaamista myös hyödyllisenä, kunhan ne pelit on lapsille soveltuvia. Sitten kun lapset kasvaa, ja ymmärtää ite kellonaikoja, niin asetetaan varmasti joku aikakiintiö.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiivisia kuin negatiivisiakin.

Näytän ne melko avoimesti, enkä teeskentele. Ja yritän aina sanallistaa ne. Eli jos oon ylpeä, niin sanon sen, ja sen lisäksi silitän tai halaan. Ja jos oon huonolla tuulella, sanon ajoissa, että nyt oon huonolla tuulella, mun tarttee olla rauhassa. Sillon lapset ymmärtää paremmin, eikä negatiivisetkaan tunteet kasva hallitsemattomiksi. Rakkautta haluaisin kyllä osottaa vielä enemmän, halaamalla ja pussaamalla.

IMG_6589

Ja koska näissä pitää aina haastaa joku, haastan mukaan Kymmenen lasta kaksiossa -blogin Marikan kertomaan omasta äitiydestään!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s