Pahan mielen postaus: Kun ei voi korjata eikä korvata

Aina ei oo hyvä mieli. Tiiättekö mistä mulle tulee paha mieli? Kun menee rikki jotain, mitä ei voi korjata eikä korvata. Sekä henkisessä että fyysisessä mielessä.

Viimeksi jotain fyysistä meni rikki, kun poika halusi kokeilla, voiko nokkahuilulla hakata seinää. Voi, mutta se katkeaa. Se oli vaan mun kolmannella luokalla saama huilu, jolla soitin Edelweissin musiikin kokeessa. Äidin mulle antama nokkahuilu meni rikki jo aiemmin. Oon siitä lähtien nähny surullisia unia siitä, miten yritän yhdistellä näiden kahden huilun palasista yhtä toimivaa huilua.

IMG_7613

Kyse ei siis ollu kummassakaan tapauksessa pelkästä nokkahuilusta. Jotenkin se säälittävä muovikapistus muistojen lisäks symboloi mun ensimmäistä onnistumista, kun halusin musiikkiluokalle, hain ja pääsin. Ja on kiinnostavaa, miten yritän unissa yhdistää äidin ja mun huilua. Kyse ei ollu kummassakaan tapauksessa pelkästä nokkahuilusta. Rikki tais mennä jotain henkistäkin, koska ei tunnu siltä, että voisin mennä kauppaan ostamaan uuden ja kaikki ois ennallaan. Jos ostan uuden, se on sitten lasten nokkahuilu, ei äidin eikä mun.

Vaikeinta on reagoida oikein, kun jotain korvaamatonta menee rikki. Ei lapsi tiedä rikkovansa muistoja. On oikein torua, ehkä antaa rangaistuskin. Ja itkeäkin saa, kyllä lastenkin pitää saada nähdä, että teoilla voi loukata toisia. Mutta jossain vaiheessa pitää vaan tehdä se sovinto, eikä sälyttää lapsen harteille turhaa painolastia. Ehkä sitä vois itekin yrittää opetella irtipäästämistä.”Vanhemman alitajunta on lapsen kasvuympäristöä”, sano joku viisas jossain artikkelissa. Pelottavaa.

Mulla ei oo paljoakaan konkreettisia muistoesineitä, eikä enää mummolaa tai lapsuudenkotia, toisin kun esimerkiksi mun miehellä. Sillon yksittäiset tavarat saa suuremman roolin. Mulla on muutamia ihania tavaroita, jotka edustaa muistoja, niistä teen ihan oman postauksen jonain kauniina päivänä, kun tekee mieli muistella! Kuvassa mummon vanha viulu, jonka sain papalta mummon kuoleman jälkeen. Sekin meni muutossa rikki, mutta kohta siitä syntyy jotain kaunista, kunhan projekti on valmis!

IMG_7607

Monia asioita voi kuitenkin onneks korjata, ja vielä suuremman osan korvata samanlaisella. Mulla on sellanen kori, johon kerään rikkinäisiä vaatteita ja tavaroita, ja sitten välillä aina korjailen niitä. Vähän aika sitten pidin teippauspäivän, ja teippasin kaikki risat lastenkirjat. Voin kertoo, että eläinten ääniä päästävän kuvakirjan korjaamisesta pitäis jo saada jonkinnäkönen elektronisen kirjastotieteen arvosana! Pop-up -kirjoja meille ei toistaiseks oo hankittu 😀

IMG_7614

Toissapäivänä oli vuorossa neula- ja lanka -päivä, ja paikkailin lasten vaatteista pikku reikiä.

IMG_7580

Siitä tulee kyllä hyvä mieli, kun toi korjauskori tyhjenee. Taas on vähän enemmän ehjää.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s