Pyllylleen meni, mutta menköön! (päivä 35, -1,8 kg)

Viime viikko meni aivan täysin pyllylleen. Söin ehkä kahtena päivänä niinkun oisin halunnu, muina päivinä lähti ihan lapasesta. Käytiin Makuunissa ja söin juustonaksuja. Join viiniä ja söin hampurilaisaterian. Kahdesti. Selittelin itelleni että se johtuu työnhakustressistä.

Mutta oikeesti mulla vaan katos yhtäkkiä mielenkiinto laihikseen ihan totaalisesti, naps vaan. Sen sijaan innostuin keväästä, rupesin tekemään kauheesti kämppä-ja matkasuunnitelmia, ja alko tekeen mieli tehdä kaikkee kivaa ankeen säännöstelyn sijaan. Valitettavasti se kiva on just jotain Makuunissa tai Burger Kingissä käymistä, kun kolme lasta on vaikuttamassa päätöksiin, ja vauvan kanssa ei voi tehdä ihan mitä vaan. Ja syöminen on kivaa.

Mutta tää on tätä mun elämää, joskus mun pitää höllätä vähäks aikaa, ja missään nimessä en anna tän muuttaa mun suunnitelmia elämäntapani suhteen. Tällä viikolla on paluu arkeen, ja herkkukierre katkastaan. Pitkällä tähtäimellä pitää vaan pitää huoli siitä, et niitä hyviä päiviä on enemmän ku huonoja. 

  
Loppusilaukseksi vielä viime viikon huipentuma, eli se, että perjantaina heräsin siihen, kun vauva oksentaa mun päälle. Ja sunnuntaihin mennessä oltiin kaikki samassa taudissa. Mutta onneks vauva oli ensin, kun jakso vielä siivota ja pestä pyykkiä! Kuvituksen toteutin tänä aamuna huonovointisena sohvalta. Tältä meillä näyttää, kun äiti on oikeesti kipee. Tästä sit luonnollisen paaston ja tyhjennyksen kautta uuteen nousuun. Onneks on Poirot ❤

  

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s